Miinuspuolella

Mihin on hyvät miehet kadonneet? Tuntuu ,että mun kohdalle ei ikinä osu ketään,mutta yhä useammalla kaverilla vaan komeilee facebookin parisuhdestatuksessa seurustelee, joten kaippa niitä kaksilahkeisia tuola jossain kuiteski on. Vai onko? Tämä ensimmäinen kolumninini/kirjoitukseni koskee noita totaalisia järjen vastaisuuksia alias miehiä yllätys yllätys.Niistä on hyvä aloittaa.Ja useimmiten niihin on kyllä hyvä lopettaakkin.

Pienen/lyhyen elämäni aikana en ole seurustellut kertaakaan enkä mitään pusuja ja suuteloja kummempaa tehnyt.Usein olen kadehtinut muita kun heillä on tai on ollut jo niin monia poikaystäviä ja näyttävät niin hyviltä yhdessä + surrut omaa elämääni siinä sivussa. En väitä etteikö elämä olisi tähän mennessä ollut ihan kivaa ilman noita kaksilahkeisiakin,mutta joskus vaan tuntuu ,että kuinka säälittäviä tässä oikein ollaan? Eipä kukaan jätkä ole osoittanut kummempaa kiinnostusta muuten paitsi huudellut jotain typeriä peruskommentteja naisille joita nyt aina kuulee.Koen että itsessäni ei muuta vikaa ole ,kuin se että voisin ehkä hiukan olla aktiivisempi etsijä itsekin.Ulkonäössä ei hirveitä puutteita ole,ihan normaaleja tässä ollaan.Hiirulainenkaan en toki ole,melko sosiaalinen oikeastaan eikä tässä myöskään olla huumorintajuttomia.Mistä siis kiikastaa? Ehkä sitten ens lokakuussa kun täytän 18 niin baarista voisi löytää ehkäpä joitain tyyppejä.Sieltäkin suurin osa kuitenkin ettii kuitenkin vain yhdenyön juttuja ! Nyt ollaan pahasti jäljessä miinuksen puolella miesasioissa.

Kuinka paljon se alentaakaan itsetuntoa kun ei ikinä omalla kohdalla tapahdu mitään,alkaa ajattelemaan itsestä kaikkea huonoa.Ulkonäköhän siinä useimmiten ensimmäisenä tulee mieleen "pitäisiköhän sitä laihtua niin ja niin monta kiloa ja ehkä vähän uudistaa tyyliä niin ehkä sitten joku voisi kiinnostua" Tähän voin kyllä sanoa että ei pakolta auta.Kaikkeahan voi kokeilla,mutta eri asia toimiiko se sitten.Muita varten ei kannata kyllä alkaa itseä muuttelemaan! Mutta jos jo oman itsenkin vuoksi se muutos kiinnostaa niin asia on eri.Totaalisen eri asia.Minä en kyllä ala hiuksia värjäämään blondiksi jos blondit on halutumpaa tavaraa mukamas enkä ala ottamaan silikoneja ikimaailmassa vain että joku tykkää isommista. Minä oon minä ja jos ei kelpaa niin ei tarvikkaan.Eipähän tuu ainakaan sitten miesmurheita joita saa kuunnella muutenkin ihan tarpeeksi joka tuutista.Luonnettanikaan en ala muokkaamaan, ehkä vaan tuoda esille joitain tiettyjä ominaisuuksia enemmän.Pointtini on: älä hyvänen aika muuta itteäs jonku jätkän takia ,vaikka olisitkin syvässä itsesäälin kuopassa ja mielessäsi käy epätoivoiset asiat! Uskon tai haluan ainakin uskoa,että meille kaikille löytyy joku jonka syliin käpertyä :)


Mitä mieltä olit kirjoituksestani? Hengenheimolaisia anyone?

Edit: Kyllä aion muustakin sitten kirjotella kun miehistä,onhan tää pääasias kuitenkin muoti ja lifestyle blogi!